Venäjän pitkäjänteisestä uhasta

Euroopan turvallisuustilanne herättää keskustelua. Puolustusmenojen ja budjetin sekä Naton prosenttitavoitteiden osalta pidän toivottavana, ettei lähdettäisi kikkailuun vain siksi, että saadaan prosentit täyteen. Tavoiteltava loppuasetelma kun on puolustuksen ylösajo, jonka eräs mittari on prosenttitavoitteiden täyttyminen. Lopputavoite ei siis pitäisi olla prosentteihin pääseminen siten, että vältetään niitä toimia, joiden saavuttamiseksi prosenttitavoite on juurikin asetettu. Tämän vuoksi pidän hieman hassuna sisällyttää jotain eläkemenoja puolustusmenoprosentteihin, kun niillä eläkkeillä ei maata puolusteta, vaan teräksellä.

Puolustuksesta huolehtiminen Suomessa ja Euroopassa ei saa lopahtaa, kun Ukrainaan saadaan jossain vaiheessa tulitauko, aselepo tahi rauha. Se tarkoittanee aktiivisten sotatoimien loppumista Euroopassa, mutta ei Venäjän uhkan poistumista, päinvastoin. Läntiset tiedustelupalvelut ja asevoimat ovat johtajiensakin suulla ilmaisseet huolensa Venäjän valmistautumisesta yhteenottoon lännen kanssa, kun Ukrainan sota laantuu tai ratkeaa Venäjälle siedettävän edullisesti. Tästä syntyy mahdollisesti jokusen vuoden aikaiset ”vaarojen vuodet”, jolloin silminnähtävä uhka häviää, mutta Venäjän valmistautuminen säilyy taustalla - kiihtyen. Voi tulla kovakin julkinen paine puolustusmenojen leikkaamiselle ja kasvattamisesta luopumiselle – ja kriittisellä hetkellä ennen tiedustelupalveluitakin huolestuttavan yhteenoton aikaikkunaa.

Edellä mainituista syistä katson Suomen ja lännen takertuvan liikaa Putiniin ja ”Putinin uhkaan”. Putin on seuraus, ei syy. Venäjä on syy, jonka seuraus on Putin. Putinin jälkeen tulee uusi diktaattori, ja hänen jälkeensä uusi. Mutta Venäjän säilyy – samoin Venäjän uhka. Toisin sanoen aiemman kappaleen pitkän aikavälin puolustussuunnittelun ja varautumisen ohessa on pidettävä mielessä, että Euroopan ja Suomen turvallisuus ei parane, kun Putinista aika jättää. Putin on nykyisen hyökkäyssodan henkilöitymä, mutta se ei saa sokaista länttä uskomaan jälleen kerran Venäjän muuttumiseen parempaan suuntaan vain siksi, että Putinista joskus aika jättää. Hän jättää valtatyhjiön, joka täyttyy. Venäjän ”oppositioonkaan” ei ole syytä luottaa pelastajana, koska sieltä halutaan ”kalifiksi kalifin paikalle”. Venäjän oppositio kyllä kritisoi Putinia, mutta unhoon usein jää, että kritiikkiä tulee siitä, ettei Venäjä sodi Ukrainassa tarpeeksi tehokkaasti.

Venäjän uhka on siis pitkäjänteinen, eikä muodostu pelkästään Putinin ympärille. Puolustussunnittelussa ja -menoissa on kriittisen tärkeää välttää sudenkuoppia tilapäisten rauhallisempien jaksojen aikana ja jatkaa niistä huolimatta varustatumista ja varautumista. Sillä sitä se Venäjäkin silloin tekee - valmistautuen haluamaansa yhteenottoon lännen kanssa.